Vivez la Francophonie - ripaus Ranskaa keskellä Aasiaa

Eilenaamulla olin ovela ja karkotin britit heräämällä aikaisin ja vuokrasin pyörän naapurista. Jotenkin nyt kun yli viikon on ollut tiiviisti muiden ihmisten kanssa, oli mukava viettää päivä yksin ja olla epäsosiaalinen. Pyörän vuokra on 10 000 kipiä, eli euron - ei juuri mitään. Pyöräilin ympäri ämpäri kaupunkia ja totesin sen olevan ehdottomasti paras tapa nähdä kaupunki, sillä se ei ole mitenkään valtava. Vientianen sanotaan olevan maailman rennoin pääkaupunki, eikä suotta. Liikenne on soljuvaa, kaikkialla on kauniita rakennuksia ja hyvin hoidettuja puutarhoja. Ehdottomasti ensimmäinen pääkaupunki tällä reissullani, jossa viihdyn. Kaupungissa voi edelleen nähdä hyvin vahvasti Laosin historian Ranskan siirtomaana (osa Ranskan Indokiinaa 1887-1953), sillä monet kyltit ovat sekä laon kielellä että ranskaksi. Kadunkulmista löytyy ranskalaisia kahviloita ja leipomoita, joista saa kroissantteja ja macaron-leivoksia. Tykkään.

Seuraavaksi vain kuvapläjäys päivästä.

Patuxai Gate, Vientianen oma versio Riemukaaresta

Joku temppeli

Pha That Luang, Laosin kansallissymboli

Löysin pari japanilaisturistia, jotka halusi napata musta kuvan.

Sit näin tämmösen hienon jutun, en tiedä mikä se on, mutta kuvan arvoinen

Sitten kävin pyöräilemässä toisella puolen kaupunkia etsimässä Sengdara Fitnessiä, jossa Lonely Planetin mukaan on joogaa ja aerobiciä. Löysin paikan, mutta samana päivänä siellä ei ollut mitään, vain kuntosali ja altaat sauna- ja suihkuosastoineen. Ei houkuttanut, joten jatkoin matkaa. Tajusin myös, että oikeastaan ihan oikeaa urheilua varten mulla ei edes ole mitään vaatteita. Joogata nyt on voinut lökäpöksyissäkin, mutta se nyt on puoliksi meditaatiota ja puoliksi urheilua. Ja uskokaa pois, kuusi viikkoa bussissa istumista, rannalla ja riippumatossa makaamista ja kaljan lipitystä ja kyllä muuten tekee mieli liikkua. Siispä yritin etsiä jonkun paikan, joka myy urheiluvaatteita - ei muuten ollut helppoa. Lopulta kuitenkin matkaan tarttuivat Adidaksen caprit ja toppi (ainakin vaikuttavat ihan aidolta tavaralta, mutta...) huikeaan 9 euron hintaan. Joten nyt en voi enää käyttää vaatteiden puutetta tekosyynä...

Seuraava osoite oli Institut Francais du Laos. Kävin vilkaisemassa, josko siellä olisi llalla ollut jokin ranskalainen elokuva, mutta tietenkin seuraavan kerran sellainen olisi ollut tarjolla parin päivän päästä. Siispä menin vain kirjastoon, luin Marie Clairen ranskaksi ja that's it. Tosi kiva paikka kylläkin, oli ihanaa kylpeä hetken aikaa ranskan kielessä ja laon jälkeen se tuntui ihanan tutulta ja helpolta, vaikka oikeasti olen siinä aika surkea. Kaikki olettivat mun olevan ranskalainen (kuka hullu turisti muuten sinne tulisi?) ja tervehti mua ranskaksi. Bonjour vaan kaikille!

Lopuksi kävin joen rannalla pyöräilemässä ja katselemassa auringonlaskua. Illalla tulin takaisin hostellille, tutustuin chileläiseen Juan Pabloon ja ecuadorilaiseen Nelsoniin, käytiin illallisella ja treenattiin mun espanjaa, aika huonolla menestyksellä. Mua muuten tavallisimmin luullaan joko espanjalaiseksi, italialaiseksi tai ranskalaiseksi. Enkä pistä yhtään pahakseni. Kun oikea kansallisuuteni selviää, monet ovat jankanneet hetken, että jompikumpi vanhemmistani ei takuulla voi olla täysin suomalainen. Mutta kun kyllä vaan on... Illalla skypeteltiin Roosan kanssa ja vieteltiin iltaa porukalla ilmaisen vodkan ja halvan oluen parissa. Itse tosin en ollut kovin juhlameiningeillä ja lähinnä keskityin kiskomaan irti kaiken infon Etelä-Amerikasta, jonka vain sain.

Tämmönen kaveri hengaili rannassa

Tänään sitten vietellään laiskaa päivää Vientianessa. Ehkä käyn book cafessa, ehkä hieronnassa, ehkä molemmissa, who knows. Äsken sattui aika hassu juttu. Aiemmin mainitsin meidän suomalaisten facebook-ryhmän. Muuan Merja kyseli siellä aamulla, onko ketään Vientianessa. Vastasin, että täällä ollaan iltaan saakka. Pian joku suomalainen tuli tähän meidän hostellille ja juteltiin aikamme aulassa. Vasta jonkun ajan päästä selvisi, että itseasiassa ollaan ihan samat henkilöt, jotka facebookissa kirjoittelivat. Small small world...

Tässä myös mietiskelin, että kuuden viikon jälkeen matkaan on tarttunut jo kiitettävä määrä hyvinkin tarpeellisia taitoja. Olen oppinut mm.
- syömään puikoilla
- lukemaan karttaa
- käyttämään elekieltä aina varpaita myöten
- kysymään tyhmiä kysymyksiä häpeilemättä
- bongaamaan potentiaalisen matkakaverin mistä ja milloin vain
- bongaamaan potentiaalisen valokuvaajan mistä ja milloin vain
- polkupyöräilemään keskellä aasialaista liikennettä tuktukien, autojen ja skoottereiden seassa
- käymään kyykkyvessassa
- relaamaan, vaikka sen hetkisestä olinpaikasta ei ole mitään havaintoa
- sanomaan "kippis" hyvin monella eri kielellä

Illalla seitsemältä lähtee yöbussi (mulla on sleeper, eli oma sänky, luksusta!) Etelä-Laosiin Pakseen, jossa perillä ollaan aamulla kahdeksalta. En tiedä kauanko siellä viihdyn, sen näkee sitten. Jos mulla on varaa, haluaisin vaeltaa siellä viidakossa, mutta pitää nyt katsoa. Nyt varailen vähän lentoja ensi kuulle ja käyn sitten katsomassa pankkitiliä. Voi olla, että jää vaellukset vaeltamatta :D