Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Tuntemattomaan ja takaisin

tiistai 30. lokakuuta 2012

Rentoilua all day long

Tältä päivältä ei juuri raportoitavaa, joitain kuvia vain. Meinattiin ensin surffata tänään Essin kanssa, mutta eilisilta venyikin niin pitkäksi ja hauskaksi, että se sitten vähän jäikin tältä päivältä. Eilen tavattiin hurjan hauskaa sakkia, opiskelijaporukkaa Norjasta, jotka ovat kolme kuukautta Balilla pakollisessa vaihdossa (siitä voisi vähän Suomen yliopistot ottaa mallia). Mentiinkin tänään sitten surffauksen sijaan vain rannalle ottamaan aurinkoa (köllimään krapulaa pois) ja istuksittiin palmujen alla kuuntelemassa kitaran rämpyttelyä. Voi miten mukavaa minustakin olisi viettää vuosi tai pari vain rannalla tsillaillen ja bongorumpuja paukutellen. Aaaaaaah. Tänään biitsillä oli erityisen mukavaa, koska jostain syystä ranta oli aika hiljainen eikä kameraukkoja näkynyt missään! Lisäksi vesi oli ihanan matalaa täysikuun takia.


Leo vähän syötti katukoiraa, joka oli hirmu laiha


Mua ihan häiritsee, miten kaikki täällä osaa soittaa kitaraa tai bongoja tai molempia. Ja ihan kaikki laulaa, nekin jotka eivät edes osaa. Siitä suomalaiset mallia!

Kitarat ja ukulelet laulamaan ja Oasista kehiin!

Tänään oli take away-ilta, parhautta syödä omalla terdellä. Älkää antako mun härön ruokailuasennon häiritä. Tommonen satsi (megahyvää) ruokaa maksaa n. 80 senttiä.


Saanko esitellä: ikioma allas (ja muikea polskija)! Luksusta!
Tänään Naz tokaisi mulle "You're getting dark, I don't like it" (huoh). Ja sehän meinaa, että operaatio grillaus alkaa tuottaa tulosta, hurraa! On ihan jees näyttää vähän vähemmän valkonaamalta, oon ehkä ripauksen katu-uskottavampi täällä haha. Terkkuja Roosalle sinne Suomeen vaan ;)

Semmonen päivä. Kaverimme Adam lähtee huomenna takaisin Aussilaan, joten taidetaan lähteä vielä viimosen kerran sitä morjestamaan. It's Bintang O'Clock!

Tunnisteet: , , , ,

maanantai 29. lokakuuta 2012

Bye Gili


Tänä aamuna jätettiin Gili taakse ja palattiin Kutalle pomppuveneen kyydissä. Bussikuljetus kuului venelipun hintaan ja saarelle päin mennessä kyllä haettiin hostellilta saakka, mutta poispäin tullessa meidät tiputettiinkin julmasti keskelle Kutaa ja saatiin tarpoa rinkkoinemme perille keskipäivän kuumuudessa ihan itse. Respan täti on huippu, se muistaa meidät ja antoi meille kalliimman huoneen samaan hintaan kuin meidän edellinen huone täällä oli. Tämä on nyt vähän hienommin kalustettu ja suuremmalla kaappitilalla varustettu (ja meillä on dvd-soitin, leffailta täältä tullaan!) ja täällä on pikkuallas pihassa, huippua!

Eilispäivä tosiaan meni aika lailla merellä. Snorklattiin neljässä eri paikassa, nähtiin siistejä koralleja, värikkäitä kaloja ja... kilpikonnia! Bongasin yhteensä neljä kilpparia. Oli aika huikea fiilis kellua alla leijailevan kilpikonnan yläpuolella. Aika huikeaa oli myös loikkia lasipohjaveneestä keskelle kristallinkirkasta merta ja tajuta, miten pieni sitä itse oikeasti onkaan. Vau. Käytiin myös toisella Gili-saarella, Gili Airilla syömässä. Gili Air ja Gili Meno ovat Trawangin naapurisaaret ja kuulemma vielä hiljaisempia kuin meidän saari. Siksi ne ovatkin pääasiassa lapsiperheiden ja häämatkalaisten suosiossa.

Koko retki kustansi (ilman ruokailuja) IDR 100 000, eli n. 8 euroa, mikä mun mielestä on hirmu vähän siihen nähden, että merellä tosiaan meni melkein koko päivä.


Illalla käytiin syömässä Beach Clubilla, kuunneltiin taas livebändiä Fortuna Cafessa ja törmättiin suomalaiseen Arttuun, joka on reissaillut syyskuusta lähtien, lähinnä Thaimaassa. Vieteltiin iltaa kolmestaan, käytiin rannalla istuksimassa ja suunta nukkumaan. Pimenevillä kaduilla alkaa huomata poliisittomuuden seuraukset. Katujen varsilta saattoi kuulla huuteluja, kuten "Wanna get high?", "Need some magic mushrooms?", "Cocaine, weed?". Juu, ei kiitos. Arttu kertoi meille kuitenkin, että saarella toimii melko hyvin yhteisön painostus kurinpidon suhteen. Jos joku mokaa, rangaistuksena moinen rikollinen sidotaan hevoskärryihin kiinni ja hänen pitää juosta saaren ympäri kärryjen perässä muiden saaren asukkien heitellessä poloista kananmunilla, hedelmillä ja muilla käteen sattuneilla tavaroilla. Ilmeisesti se sitten toimii.



Muuta päivitettävää ei juurikaan ole. Kutalla ollaan taas ja sama meininki jatkuu.Viikko vietellään vielä täällä, tarkoituksena surffata lisää. Nyt suunnataan taas Kutan yötä kohti tapaamaan muutamaa ystävää.

Tunnisteet:

lauantai 27. lokakuuta 2012

Para-para-paradise!

Tänä aamuna kello herätti aivan liian aikaisin ja puolentoista tunnin yöunien jälkeen kiinnostus nousta sängystä oli aika nollilla. Pikkupaku tuli sovitusti noutamaan meidät ja tunti köröteltiin satamaan. Hypättiin laivaan, nuokuttiin suu auki ja perillä hämmästeltiin kauneinta näkyä ikinä. Gili Trawang on paratiisi ensisilmäyksellä. Vesi on uskomattoman kirkasta ja saari pieni ja suloinen. Liikennettä ei näy missään, ainoat kulkupelit täällä ovat pienten ponien vetämät kärryt sekä polkupyörät. Rauhaa ja hiljaisuutta, täydellisyyttä. Paikalliset muistuttavat meitä aina siitä, että täällä ei ole poliisia, joten sääntöjä ei ole. Siitä huolimatta niitä ei tunnuta täällä tarvittavankaan.

Aamupalalla meille piti seuraa äärimmäisen sympaattinen kisu (banaanipannaria, mun lempparia!)





Päivä kului mukavasti aurinkotuolissa löhöillen hyvän kirjan seurassa (tiedän, Eat, pray, love, mikä klisee, mutta minkäs teen, olenhan Balilla! Tällä hetkellä tosin Lombokin saaristossa, mutta anyway). Oli Essinkin seura toki ihan kiva.

Gili Trawangin pääkatu

Gili Trawangin menopelit. Niillä on töötitkin!

Taikasieniä olisi tarjolla joka nurkalla, niin täällä kuin Balillakin


Napattiin ensimmmäinen Guest House, jota käytiin katsomassa (halvin...). Naapuriterassilla köllötti taas kissa, kivaa! Huone ei ole kovin kummoinen, ei ole vessapaperia, vessan ovi ei mene kiinni ja ilmastointia ei ole, joten yöstä voi tulla hikinen, mutta eihän me siellä paljoa aikaa vietetä kuitenkaan, joten...



Illasta suunnattiin kaikkien vouhkaamaa auringonlaskua katsomaan ja syömään Sunset Bariin. Olihan se taas melkoinen Tapahtuma.



Kyllähän tuota kelpasi tiirailla. Taustalla siintää Balin siluetti.
Nyt ollaan Essin kanssa jossain romanttisessa ravintolassa kuuntelemassa livebändiä ja kaikki varmaan luulee meitä lesbopariksi... Ei se mitään! Kohta matka jatkunee Reggaebaari Sama-Samaan, joka myös lupaili bändiä tälle illalle. Huomenna vuorossa viiden tunnin snorklausreissu, jolla pitäisi päästä näkemään mm. kilpikonnia. Huippua!

Terkkuja Suomen tuiskuun, pysykäähän pystyssä liukkailla säillä :)


Tunnisteet: , ,

perjantai 26. lokakuuta 2012

Birthday Girl

Hehkeät naiset biitsillä uinnin jälkeen tänään, takana myös toverimme (not). Ja kyllä - Essillä on bikinit päällä, uskokaa tai älkää.
 Eilen mulla oli synttärit. Sen kunniaksi juhlittiin.19 vuotta täynnä, voi juku! Nukuttiin pitkään (hostellin siivooja taitaa pitää meitä ihan luusereina, kun tavaksi on jo muodostunut se, että me herätään kun se kahdeltatoista tulee hakkaamaan ovea ja huutamaan "excuse me, excuse me, excuse me!") ja lähdettiin aamupalan/lounaan kautta hemmottelemaan itseämme. Vuorossa oli siis reilu pari tuntia löhöilyä spa:ssa: hieronta, vartalonkuorinta, kasvohoito, hiushoito ja manikyyri. Hintaa moisella lystillä oli IDR178000 eli noin 14 euroa. Siinä vaiheessa, kun yksi nainen hieroi mun hiuspohjaa ja toinen laittoi kynsiä, olo oli kieltämättä kuin kuninkaallisella. Päivän tyttöilyn jälkeen palattiin kämpille ja skypettelin ihanan Ellun kanssa. Kaverimme Naz tuli tähän meille ja aloiteltiin illan juhlia.

Asia johon en varmaan koskaan totu, on sääntöjen kiertäminen. Suomessa säännöt ovat sääntöjä ja laki on laki. Täällä sen sijaan yövahti tulee kuiskaamaan, että alkoholi hostellilla on ihan ok (pomo poissa), vaikka ulko-oven vieressä isolla lukee sen olevan kiellettyä. Vieraat eivät ole sallittuja tiettyinä aikoina, mutta eipä tuo ole kovin paljon ketään tuntunut liikuttavan ketä kavereita meidän terassilla mihinkin aikaan on. Poliisit voi aina lahjoa, joten oleellista ei ole, onko ajokortti vai ei, vaan käteisen määrä takataskussa. Hauskaa sen sijaan on, että vasta pari yötä täällä oltuamme tajusin, että meillä on sisäpihalla yövahti vahtimassa. Taas yksi ammattikunta, jota ei käy kateeksi. Hauska seikka on, että vahtien tehtävä on ottaa kaikilta täällä kävijöiltä ID-kortti jemmaan vierailun ajaksi. Sillä ehkäistään kuulemma sitä, että Indonesian prostituoidut eivät pääse tyhjentämään hölmöjen turistien arvotavarakätköjä, mikä tuntuu olevan suht tyypillistä täällä.

Illan pimeydessä sitten jatkettiin kaupungille Essin ja Nazin kanssa, kaikki kolme ahtautuneena saman skootterin kyytiin (kyllä äiti, Naz oli selvin päin). Nähtiin tuttuja ja vähemmän tuttuja ja hauskaa oli! Illasta ei oikeastaan sen enempää, kun kuvamateriaaliakaan ei oikeastaan ole.

Nukkumaan kömmittiin viiden-kuuden välillä ja seuraavana aamuna jälleen siivooja herätti meidät. Päätettiin (taas) uhmata ihosyöpää ja suunnata biitsille. Matkalla vähän shoppailin vielä itselleni synttärilahjoja kahden mekon ja yhden topin verran (en jaksanut tinkiä paljoakaan, n.14e yhteensä). Musta on muuten kehkeytynyt melko kätevä tinkijä täällä, ainakin kun vertaa Essiin (mikä ei tosin ole kovin paljon vaadittu). Essi oli yhdessä kaupassa nähnyt niin suloisen poikalapsen nukkumassa, että halusi käydä katsomassa sitä. Pojan äiti oli kertonut heidän tulevan joka aamu kaukaa kaupungin ulkopuolelta ja että päivät ovat pitkiä. Säälistä Essi oli sitten ostanut vain jonkun topin sieltä eikä edes raaskinut juurikaan tinkiä.


Paikallisten suurinta hupia on hyppiä aalloissa

Lapsien surffitreenejä seurattuani olen todennut, että niillä on ihan mieletön tasapaino!



Rannalla sitten grillailtiin vähän itseämme ja olipa muuten kuuma! Mittari tänään kipusi jossain vaiheessa 35 asteeseen ja sen kyllä huomasi. Milloinkaan aiemmin merivesi ei ole tuntunut niin lämpimältä, vaikka ei se kylmääkään ole missää nimessä aiemmin ollut. Satuttiin vaan vahingossa sellaiselle kohdalle rantaa, joka vilisi aasialaisia ukkoja, jotka päivysti kamerakännykät kädessä millon ei huomata, että ne kuvaa (tosin aika monella oli pokkaa napsia kuvia siitäkin huolimatta, että me nähtiin se ja mahdollisesti vieläpä elekielellä hyvinkin selkeästi näytettiin että ei muuten oo kivaa). Ei kauaa jaksettu ja hermot meni. Lompsittiin "rantabaariin" (muovituoleja, muovipöytä ja aurinkovarjo) juomaan kylmää limpparia ja ostettiin veneliput seuraavalle päivälle. Todistettiin eno-veljenpoika nyrkkitappelu ja lasipullo käväisi vähän pelottavan lähellä omaakin päänuppiani.Palailtiin kämpille ja pakkailtiin kamoja ja ilta menikin aika lailla siinä.

Ihonvärin palvonta täällä on muuten välillä aika hurjaa. Kauppojen hyllyillä aurinkorasvojen vieressä on valkaisuvoiteita. Respan nainen ihailee meidän ihoa harva se päivä ja käy kerran kuussa klinikalla vaalennuttamassa ihoaan. Yksi meidän kavereista ei surffaa (vaikka osaisi!!!), koska ei halua ihonsa olevan yhtään tummempi kuin se nyt on. Ja me länkkärit paahdetaan itseämme tuntikaupalla rannalla melanooman uhalla ja kotimaassa ravataan solariumissa.

Nää ruokakuvat omistan  Ellulle ;) Indonesialaisesta ja balilaisesta ruoasta on tullut kyllä yks mun lemppareista! Tälläiset "hienommat" annokset maksaa 3-4e, katuruoka 1-2e.


Banaaninlehtiin käärittyä kanaa. Tämä annos tosin oli vähän pettymys, mikään ei oikein maistunut miltään.
Tähän loppuun haluan vielä linkittää Nazin videon youtubesta. Naz soittaa ja laulaa paikallisella klubilla lähes joka ilta ja on ihan käsittämättömän lahjakas.Kuunnelkaa ja todetkaa itse.


Tunnisteet: , , ,

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kiireinen Kuta

Huh, onpas kiirettä pitänyt viime päivät! Nyt tuleekin postaus aika kuvapainotteisesti, koska sitten pitää rientää syömään. Kutalta ollaan saatu monia mahtavia paikallisia kavereita, jonka takia örveltävät aussitkaan eivät tunnu enää missään.Kuta paikkana ei ehkä olisi muuten niin kiehtova, mutta kaikki ihmiset täällä... Ja rantaa ollaan kulutettu myös ihan kiitettävästi.

Toissapäivänä oli hirmu huisi päivä, sillä toteutin yhden must do-listan kohdistani ja lähdin surffaamaan! Essi oli käynyt kokeilemassa sitä jo edellisviikolla, joten hän toimi mun hovikuvaajana rannalla. Aamupäivästä oli vajaa kolme tuntia kestävä surffikurssi ja se oli ihan mahtavaa! Aallot oli vahvoja ja seuraavana aamuna käsivarret, hartiat ja kylkiluut huusivat hoosiannaa, mutta entäs sitten. Se tunne, kun aallon vihdoin sai, oli jotain tosi mahtavaa. Vaikeinta ei loppujen lopuksi edes ollut oikeastaan laudan päällä tasapainoittelu, vaan pikemminkin aallon nappaaminen, melominen ja ajoitus.Tätä kyllä pitää kokeille uudestaan, ehdottomasti! Propsit myös Odysseus Surf Schoolille, jossa homma toimi juuri niin kuin pitääkin ja opettajat olivat tosi hauskoja ja päteviä.

Ensin rannalla meille näytettiin miten homma toimii ja kuivaharjoiteltiin rannalla ja venyteltiin








Opettaja, joka lauloi mulle Bruno Marsin "Just the way you are"-biisiä kun lähdin haha



Surffauksen jälkeen käytiin lounaalla parin surffiopettajan kanssa ja lähdettiin sitten loikoilemaan rannalle. Illalla kömmittiin vain kämpille nukkumaan, koska oltiin ihan poikki. Viisi iltaa putkeen ulkona alkoi jo vähän tuntua jäsenissä.

Eilen vähän biitseiltiin jälleen.Olin onnistunut surffatessa polttamaan naamanikin,  vaikka mulla oli aurinkovoidetta suojakertaimella 50... Kolmen maissa sitten lähdettiin Leon ja ja Gerryn kanssa (surffiopet Odysseuksesta) Uluwatuun! Ensin hengailtiin Gerryn luona, koska Uluwatuun kuulemma pitää mennä nimenomaan vasta auringonlaskua katsomaan. Eikä pojat valehdelleet. Kun päästiin perille, maisemat olivat huikeat. Isoja kallioita, vaaleanpunainen auringonlasku, hiekkaa, merta, taitavia surffaajia ja isot aallot...Vau. Täällä auringonlasku tosiaan on Tapahtuma.

Leon kämpän pihalla kipitteli pinkki tipu, how cute is that!








The Auringonlasku

Ilta hurahtikin sitten siinä ja palailtiin skootterikyydeillämme takaisin Kutalle (matkaan meni n. 30-45min). Käytiin syömässä ja tultiin kämpille. Illalla käväistiin Bounty-klubilla (järkyttävä bilehelvetti täynnä ausseja tanssimassa tangoilla ja tippumassa lavoilta) moikkaamassa paria kaveria, jotka tanssivat/laulavat siellä, mutta itse en viipynyt puolta tuntia pitempään. Kahden maissa siis takaisin ja nukkumaan.

Nyt kello on jo puoli kaksi ja varmaan pitäisi suunnata syömään ja biitsille tiemme vie, jälleen. Saa nähdä mitä muuta päivä tuo tullessaan :)

Eilisaamun aamupala, nam!

Tunnisteet: , ,