Dónde está Bolivia?

Aamulla uuvuttavien bussimatkojen jälkeen saavuin Bolivian puolelle, jossa olin yllättävan skarppina parista ei-niin-hyvin bussissa nukutusta yöstä huolimatta (bussissa tuli taas istuttua sellaiset 30 tuntia yhteensä ja tapettua aikaa Saltan bussiasemalla 7 tunnin ajan). Muuan saksalaistytön kanssa lyöttäydyttiin yhteen rajanylityksen ajaksi (fiksusti kyseltiin ihmisiltä vain "Missä on Bolivia?" kun ei tiedetty mikä on "raja" englanniksi - perille päästiin) ja etsittiin yhdessä bussiasema, napattin bussi Tupizaan (kahden tunnin bussimatka, noin 1,5 euroa) ja etsittiin kivan oloinen hostelli. Todettiin, etta kello on vasta yksitoista aamulla ja koko päivä olisi aikaa tehdä jotain. Lonely Planetin kuvailee Tupizaa näin: "If ever there's a place where you want to throw your leg over a horse, brandish spurs and say: 'ride'em cowboy', this is it." Meidän hostelli buukkasi ratsastusreissuja, joten kaksi tuntia Boliviaan saapumisemme jälkeen istuttiin hevosten selässä.

Otettiin viiden tunnin reissu, joka kustansi 150 bolivianoa, eli noin 15 euroa (ah, rakastan miten helppo täällä on muuttaa valuutta päässä euroiksi.) Meidän 17-vuotias opas Mauricio oli lystikäs tyyppi ja alkureissusta se kantoi mukanaan jotain epäilyttävän näköista keltaista pulloa. Liekö pelkkää mehua ollut, koska jutut alkoi ainakin alussa olla sitä luokkaa etta huh huh... Mutta hauskaa oli! Pari kertaa pysähdyttiin vähän kiipeilemaan kallioilla ja katselemaan vesiputouksen tapaisia juttuja. Vuorien seassa vaelleltiin ja maisemat oli tosi huikeat. En edes tiennyt, että vuoria voi olla niin monessa eri värissä: punaisia, sinisiä, vihreitä, harmaita...! Kaikkialla kiemurteli pienia puroja ja kaktuksia. Jos olisin valokuvan paikasta nähnyt, olisin varmaan sijoittanut sen ensimmäisenä Jenkkeihin. Päästiin laukkailemaankin ja olihan menoa (mun ratsun nimi oli muuten Derby, kertonee jotain.) Vähintäänkin viidentoista euron edestä! ;)

Mukava on ollut myös täällä huomata, miten Nelson, Sergio ja kaikki ovat olleet oikeassa Etelä-Amerikan espanjan suhteen. Chileläisillä ja argentiinalaisilla on ihan oma murteensa, josta oli aika hankala saada tolkkua. Bolivian puolella heti ymmärrän jo paljon paremmin ja Mauricion puheesta ymmärsin jo noin puolet, mikä on mulle jo voitto!

Niin ja täällähän on muuten illalla ja  yöllä jäätävää! Aamulla saapuessamme olin lähellä hyperventiloida. Pieni sade muutenkin hyisen vuoristoilman päälle ja kyllä vilutti. Nauratti vähän kun mietin, miten n. 15 asteen lämpötila saa mut näin hytisemään, mutta kyllä se vaan on iso ero, kun on sitä ennen neljä kuukautta viettänyt noin kolmessakymmenessä asteessa. Tänään käytin toista kertaa koko reissun aikana sukkia! Onneksi päivallä on kuitenkin lämmintä, ellei jopa kuumaa, joten se kompensoi. Tupiza sijaitsee jo 2950 metrin korkeudessa merenpinnasta ja onneksi täällä ei mulle vielä ole tullut mitään oireita korkeudesta. Jotkut reissarit kuulemma tässä korkeudessa jo voi pahoin, oksentaa tai muuta mukavaa. Itse huomaan korkeuden ainoastaan siitä, etta rinkkaa kantaessa ja ylämäissä hengästyn helpommin kuin yleensä. Saa nähdä miten käy myöhemmin La Pazissa, joka on reippaan neljän kilometrin korkeudessa.

Kuvia nyt tähän postaukseen ei tule, koska wi-fi ei täällä toimi ei sitten millään ja yleisellä nettikoneella en viitsi alkaa kuvia latailemaan. Muutenkin netti tuntuu olevan aika onneton kaikkialla Boliviassa, joten nyt voi olla vähän hiljaista tai vähintäänkin kuvatonta. Sitten kun pääsen paremmille nettivesille, tulee kunnon kuvarykäys!

Huomenna alkaakin mun ehkä Etelä-Amerikan ellei koko reissun kohokohta, jota olen odottanut kovasti: suola-aavikko Salar de Uyunin valloitus! Hyppään mukaan neljän päivän jeeppitourille ympäri aavikkoa ja luvassa on aika huikeita maisemia. Mukana on kolme ranskalaista, joita en ole vielä tavannut. Neljään päivään en näe sähköa, lämmintä suihkua tai muutakaan ylellisyyttä, mutta sehän ei haittaa, koska tän on määrä olla The Seikkailu. Suola-aavikko, flamingot, geysirit, tulivuoret ja kuumat lähteet. täältä tullaan!