Lake Titicacalta Peruun

Nyt on Bolivia jätetty taakse. Päällimmäisenä maasta jäivät mieleen harvinaisen paha ruoka ja "lämpimät suihkut" jotka ennemmin määrittelisin termillä "vähän-vähemmän-jäätävä." Siinä missä Balilla on maailman ystävällisimmät ihmiset, bolivialaiset ehdottomasti ansaitsevat mitalin maailman yrmyimpänä ja vähiten hymyilevänä kansana. Silti suosittelen lämpimästi Boliviaa jokaikiselle, upea ja eksoottinen maa huikeilla maisemilla.

Yhden yön vietin Copacabanalla ja yhden Isla del Solin pohjoispuolella, joka on inkamyyttien mukaan auringon synnyinsaari. Bussissa matkalla La Pazista tutustuin argentiinalaispoikaporukkaan ja lopulta jatkoinkin näiden kolmen kaveruksen kanssa matkaa parin yön ajan ja jaettiin huone. Poikien kanssa päädyin mm. esiintymään kadulle (tienattiin illallisrahat, itse soitin bongoja ja lauloin taustoja)ja pelaamaan jalkapalloa lasten kanssa, kadulla tietenkin. Aluksi poikien soittelu ja fiilistely oli jotenkin hirmu suloista, mutta lopulta mua alkoi ärsyttämään kun ne eivät muuta tehneetkään. Lisäksi he oli niin säästölinjalla, että söivät kerran päivässä ja ensin Isla del Solilla uhkasivat leiriytyä rannalle vaikka huone maksoi n. 2,5e/yö - ilman telttaa. Ei kiitos. Sain onneksi houkuteltua ne hostelliin, sentään. Siinä vaiheessa kun heräsin aamulla meidän kolmen hengen huoneesta (Agosto nukkui lattialla ilman patjaa) ja huomasin siellä olevan kuusi ihmistä (pojat oli löytänyt tyttöjä kainaloon nukkumaan...) totesin että on mun aika poistua. Pojat jäivät rämpyttämään kitariaan ja paukuttamaan bongojaan Titicaca-järven rannalle ja minä jatkoin matkaa Peruun.

Rannalla oli mahdollista leiriytyä mikäli olit tarpeeksi onnekas omistaaksesi teltan

Dyykkari

Isla del Sol

Aamulla kipusin vuorenhuipulle tsekkaamaan maisemat - kelpasi

Bolivia-Peru rajanylitys oli tähänastisista helpoin ja nopein. Leimat passiin ilman sen kummempia jonotuksia ja menoksi. Bussissa vieruskaveriksi sattui 22-vuotias korealainen taideopiskelija, joka oli kahden vuoden pituisella maailmanympärysmatkalla - ja isi maksaa. Kelpaisi! Nyt hänellä oli vuosi ja kaksi kuukautta takana ja kahdeksan kuukautta edessä. Nostan kyllä hattua, itse en ehkä ihan kahta vuotta vain reissaamaan kykenisi.

Aamulla viiden maissa saavuin Cuscoon. Kuulin sivukorvalla yhden norjalaistytön matkaavan samalle hostellille josta itse aioin petiä kysellä, joten jaettiin taksi tänne. Sain petini kuuteen mennessä, nukuin pari tuntia, söin aamupalan ja kävin varaamassa seuraavalle päivälle trekin. Tutustuin asmassa dormissa olevaan kolumbialaistyttöön Karinaan, joka lopulta tuumasi myös lähtevänsä samalle trekille. Niinpä huomenaamuna kello 6:30 nämä tytöt lähtevät neljän päivän trekille, joka viimeisenä päivänä huipentuu auringonnousuun ja päivään Machu Picchulla! Luvassa on perinteisen trekkaamisen lisäksi myös maastopyöräilyä, zip linejä (mikä tuo sana on suomeksi?) ja kuuma lähde - huisia!

Päivä vietettiin kaupunkia tutkien ja Cusco on tosi kaunis. Kirkkoja, suihkulähteitä, siistejä katuja... Tykkään! Nyt lähdetään infotilaisuuteen huomista varten ja nukkumaan, ettei pyöräillä pitkin pöpelikköjä. Neljän päivän päästä luvassa siis superpostaus meidän vaelluksesta!

Tämmösiä kirkkoja ja katedraaleja on Cuscossa joka puolella. Keskusaukio Plaza de Armas on hurjan kaunis.

Kivuttiin (okei, otettiin taksi kun maksoi yhteensä alle kolme euroa) kaupungin rinteille katselemaan kaupunkia vähän eri perspektiivistä

Viva el Peru!

Tämmönen kaveri odotteli huipulla

Cusco on muuten Unescon maailmanperintöluettelossa enkä ihmettele miksi

Käytiin ihanassa kahvilassa herkuttelemassa jätskillä, juustokakulla ja superhyvällä frapuchinolla. Kaikki ei ole siis Karinan, syötiin nuo puoliksi haha.