Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Tuntemattomaan ja takaisin

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Eniten vituttaa kaikki

Voin luvata heti alkuun, että tässä postauksessa ärräpäät lentelee ja häivähdystäkään sateenkaaria, auringonpaistetta ja kirjavia poneja ei näy. Nyt Laura on äkäinen eikä aio mökömököpuusta laskeutua ihan justiinsa. Jos et jaksa kuunnella kunnon vuodatusta, lopeta lukeminen tähän.

Aiemmin kerroin meidän jumiutumisesta Hervey Bayhyn. Turha rahanmeno megakalliiseen lentoon ärsytti, suututti, ketutti ja harmitti. Hieman kuitenkin lohdutti ajatus, että bussiyhtiön ainakin on pakko palauttaa rahat takaisin matkasta, jonka he itse peruivat. Elättelin kyllä myös toiveita, että ehkä vakuutusyhtiöstä saisi puhuttua Hervey Bay-Brisbane-lentoon menneet rahat, sieltä nyt oli tietyllä tapaa pakko päästä pois nappaamaan seuraava lento ja tulva-alueelta pois haluaminen on musta muutenkin aika perusteltua, mutta tämä nyt on ollut vaan villiä haaveilua.

Tänään matkalla Sydneyn lentokentältä Mijalle käväisin Greyhound-bussiyhtiön toimistolla. Ja mitä neiti tiskin takana siellä tekee? Ojentaa mulle Terms & Conditions-lapun, jossa alleviivattuna kohta, joka menee näin: "Greyhound Australia will not be responsible for any costs incurred as a result of cancelled services due to natural disasters or unforeseen operational circumstances. For example: flooding, landslide, road closures, bushfire; which are out of the control of Greyhound Australia." Kassaneiti vain hymyili mulle maireasti ja kehotti ottamaan yhteyttä omaan matkavakuutusyhtiöön. Just. Haistakaa paska.

Siis mitä? Näinkö täällä toimitaan? Mä en saa rahoja takaisin matkasta, jota en ikinä matkustanut? Toinen uskoamaton juttu mun mielestä on, että vakuutusyhtiön kommentti tähän on, että luonnonkatastrofeista aiheutuvia kuluja ei korvata. Eikö matkavakuutuksen pitäis olla just tämmösiä tilanteita varten: kun reissun päällä sattuu ja tapahtuu itsestäni huolimatta? Lento oltaisiin korvattu esimerkiksi jos olisin sairauden vuoksi estynyt matkustamaan. Syyksi ei kuitenkaan kelpaisi vaikkapa vaara-alueelta poismatkustus. Eli jos olen saarrettuna metsäpalojen keskellä, mun pitää kärventää itseni ennen kuin vakuutusyhtiö maksaa helikopterin noutamaan mut, niinkö?! Mun mielestä tässä vaiheessa vakuutusyhtiön pitäisi vähintään korvata mulle bussimatkaan menetetyt rahat, mutta koska syyssä on sana luonnonkatastrofi se ei ilmeisestikään mene läpi millään. No, yritetään kumminkin. Kerron miten kävi.

Sitten kun itse törppöilen ja vaikkapa viskaan kameran mereen, se kyllä korvataan. Mä en oikein tajua tätä logiikkaa. Omat törppöilyt yhtiö maksaa kernaasti, mutta ei luonnon järkkäämiä yllätyksiä, jotka voi olla ihan yhtä arvaamattomia kuin oman käden katkaisu tai hervoton ripuli reissun päällä.

Kysehän ei loppujen lopuksi ole kuin 45 dollarista, siis bussimatkan osalta, mutta mulle se on puolentoista päivän päiväbudjetti.

Toimistolta palatessani istuin junassa ankaran vitutuksen vallassa ja sillä hetkellä vihasin mm. kaikkea. Mua vitutti australialaiset, kuin humalaisten keksimät paikannimet, jotka vilahtelivat asemakylteissä (Turramurra? Bullaburra? Minnamurra? Woonona? Woy Woy? Zig Zag? Oikeesti?!). Mua vitutti partiolaisasuja muistuttavat koulupuvut. Miksi poikien asuun kuuluu polvisukat? Mua alkoi vituttaa, kun muistin kärryjen olleen maksullisia lentokentällä. Sen myötä alkoi vituttaa enemmän kun tajusin, että Australiassa ihan kaikella rahastetaan aina hostellien tallelokeroista wi-fi yhteyksiin ja pikaruokaravintolan ketsuppiin (keskikokoinen ketsuppikippo 3,50 dollaria kun kaupassa kokonainen ketsuppipullo maksaa 1,50 dollaria!). Ainoa mikä ei tuntunut vituttavan, oli korvaani laulava Lenny Kravitz, jonka "Oh I want to get away, I want to fly away"- lyriikoihin mä niin samaistuin. Kyllä Lenny, lennetään ihan mihin vaan... Sitten alkoi taas vituttaa Lykke Lin jatkaessa "dance dance dance..." No saatana kun ei vaan nyt tee mieli tanssia. Ja ennen kaikkea, mua vitutti Australian sää ja luontoilmiöt aina metsäpaloista tulviin.

Siinä sitten rohkaistuin ja päätin laskea paljonko mulla oikeesti paloi rahaa mun paluumatkaan Hervey Baysta Sydneyyn. Lento Hervey Bay-Brisbane 382 dollaria (297 euroa). Lento Brisbane-Sydney 82 dollaria (64 euroa). Peruutettu bussimatka Hervey Bay-Brisbane 45 dollaria (35 euroa). Yhteensä 509 dollaria eli n. 396 euroa. Jumalauta, tolla rahalla oisin saanut menopaluun melkein mihin tahansa Eurooppaan. Se on mun kolmentoista-viidentoista päivän kokonaisbudjetti!

Onni onnettomuudessa tällä kertaa on se, että mun kaiken sohvasurffailun ja muiden nurkissa loisimisen jälkeen olin itseasiassa saanut säästöjä kasaan (mikä on mun mielestä Australiassa aika saavutus maan hintatasoon nähden, etenkin kun mun budjetti tänne oli ihan sama kuin Aasiassa) Mutta tietysti se harmittaa, juuri kun olin ehtinyt riemuita, että niillä säästöillä voisi tehdä jotain kivaa ekstraa ensi maanosassa, lähteä vaikka pidemmälle retkelle johonkin tai jotain. Ja kyllähän mulla tietysti on pieni hätävararahasto juuri tällaisten yllätyskulujen varalle, mutta tavoitehan olisi saada ne säästettyä, etenkin kun nyt on tiedossa kesäkin ulkomailla.

Mainitsinko muuten jo, että yhtenä aamuna meidän hostellihuoneen lattia tulvi? Entä siitä, että kahtena aamuna mun piti käydä kitisemässä respassa kun leipä oli aamupalalla loppunut? Mites sitten se, että viimeisenä aamuna meidän huoneen vessanpönttö oli haljennut kahtia? Ai niin ja meidän lento oli eilen niin pahasti myöhässä, että päätettiinkin tyttöjen kanssa jäädä yöksi Brisbanen lentokentälle (koska sleepinginairports.net kehui Brisbanen kenttää hyväksi nukkumapaikaksi, pah!), jossa oli jäätävän kylmä.

Joo-o, taitaa olla tämän Neiti Päivänsäteen aika poistua nurisemasta. Elämähän on oikeesti ihanaa ja sillee, loppujen lopuksi mä täällä mieluummin olen kun hyytävässä pakkasessa. Huomenaamuna Mijan suunnatessa kohti toista lomanjälkeistä koulupäivää, itse suuntaan Mijan isosiskon Taylan kanssa biitsille. Sunnuntaiaamuna hypätään taas lentokonekyytiin, halleluja!

Tässä vähän vielä loppukevennyskuvia, ettei nyt jää tämä postaus ihan niin negatiivisiin meininkeihin.

Siinä ois meidän vessa... Kukaan ei tiedä mitä sille yöllä tapahtui. Mielenkiintoista.

Kerrankin ajoissa kentällä!

Annin teki lentokentällä mieli jätskiä. Homppelijätskiä.

Wet'n'Wild:issä lounastauolla. Annika on kans ihan fiiliksissä. Toisin sanoen sille taisi tulla kiire ehtiä kuvaan...

Tunnisteet: ,

maanantai 28. tammikuuta 2013

Surffipysäkki Noosassa

Perjantaiaamuna kello seitsemän reikä reikä oli aika hypätä taas Greyhoundin kyytiin Brisbanesta suuntana siis Noosa. Torstai-ilta meni railakkaissa merkeissä Nelsonin ja Nelsonin about kymmenhenkisen ecuadorilaiskaveripoppoon seurassa klubilla, jossa torstaisin on lattari-ilta. Ihan yllätyin miten hauskaa mulla oli eikä mun osaamattomuus loppujen lopuksi haitannut mitään kun antoi poikien viedä vaan. Huippua! Huvittava ilmiö oli vain suomalaisilta tanssilavoiltakin tuttu kuvio: tanssikursseilla kuvionsa rikkeettömäksi hioneet länkkärit keskittyivät esittelemään kaikki hallitsemansa liikkeet ja muuvit, kun taas paikan lattariosasto selkeästi oli vain pitämässä hauskaa. He välillä tanssivat kaikki keskenään ringissä, lauloivat mukana ja nauroivat. Siellä oli meksikolainen bändikin soittamassa ja tunnelma katossa Seuraavana aamuna jalat huusivat armoa.

Seuraavana aamuna oltiin perillä Noosassa yhdeksän jälkeen ja  tapettiin aikaa kahvilassa meidän surffituntiin asti. Satoi kaatamalla ja ensin ei oikein idea mereen menosta napannut, mutta heti kun saatiin märkäpaidat päälle ja laudat kouraan niin fiilis alkoi nousta rytinällä. Ryhmätunnilla meitä oli viisi ja meistä mun lisäksi yksi oli aiemmin surffannut. Käytiin perusteet läpi ja jotain turvajuttuja ja mentiin mereen. Ranta oli mielettömän kaunis ja autio (siihen saakka kunnes muutama surffari tuli myös sinne myöhemmin), harmi että myrskysää ei antanut sille kaikkea oikeutta. Ja merivesi oli ihanan lämmintä, ihan erilaista kun Sydneyssä! Pari tuntia meni tosi nopeasti ja kaikki ensikertalaistkin pysyi pystyssä. Annikakin tykkäsi hirmuisesti. Anni pysytteli rannalla hovikuvaajana, mutta lopulta se oli kyllä ihan yhtä märkä kuin mekin. Loppua kohden meri alkoi aika raivoisaksi, mutta onneksi ranta oli aika matala, noin rintaan asti korkeimmillaan, joten voimakkaammatkaan aallot eivät olleet liian hurjia.

Itse nyt en oikein kurssilta mitään uutta tuntunut saavan, opettaja Daven ainoa ohje tuntui olevan jatkuvasti "keep on doing what you do, you're doing well!" mikä oli toisaalta vähän harmi, mutta toisaalta nautin vain laudalle pääsystä pitkästä aikaa, kun Balin jälkeen en ole surffaamaan päässyt. Oltiin siis Learn To Surf-surffikoulun kahden tunnin kurssilla, joka maksoi 60 dollaria. Itse ainakin suosittelisin, homma toimi ja opettaja oli mukava.

Turha varmaan mainitakaan, että seuraavana aamuna olo oli kuin hakattu kaiken salsan ja surffin jälkeen. Jalat, hartiat, käsivarret, selkä... Auts! Mutta ihan hyväkin että välillä tulee jotain tehtyäkin kaikkien Tim-Tam-keksien syömisen jälkeen. Me ollaan Annin kanssa ihan koukussa niihin, ne on niiiiiin hyviä! Miksi oi miksi niitä ei tuoda Suomeen?

Sit mennää! Meressä vielä käytykään ja hiukset jo ihan läpimärät. Ai että satoiko? Takana tulossa Annika.

Tuo ranta ois ollut niiiiin kaunis aurinkoisella säällä! Just sellanen unelmaranta jolla ois ihana laukata auringonlaskuun.


Tosi skarpin näkösenä kuuntelen siellä ohjeita...


Kuvien laatu ei ehkä päätä huimaa, pikku pokkari, pitkä etäisyys ja sadesää ei ehkä ole paras yhdistelmä, mutta ehkä siitä jonku punasen pisteen meressä tunnistaa.




Sellasta. Äsken Anni löysi tällasen linkin netistä: http://yle.fi/uutiset/australian_tulvat_vaatineet_kuolonuhreja/6468874

"Maanantaina löydettiin kahden miehen ruumiit, jotka huuhtoutuivat tulvaveden mukana Queenslandin osavaltion pääkaupungissa Brisbanessa ja pohjoisessa Gympien kaupungissa"

" Useat lentokentät ovat joutuneet keskeyttämään toimintansa Australian kaakkoisosassa kovan sateen ja tuulen takia. Esimerkiksi Sydneyn lentoasemalla on peruttu satoja lentoja."

Nonii, hienoa. Huomenna mennään Brisbaneen ja keskiviikkoaamuna kova yritys ois ainakin päästä lentämään Sydneyyn.

Äsken syötiin iltapalasta ruokajämistä jotka piti yrittää tuhota ja nautiskeltiin hostellin tarjoamista juustosta, kekseistä ja  pahasta viinistä. Nyt alkaa meidän leffailta Tomb Raider kakkosen parissa!

Tunnisteet: ,

Hervey Bay, en tykkää susta

Kuinka paljon voi pientä ihmistä ottaa päähän? Voi kuulkaa, ette tiedäkään...

Pari viikkoa sitten Australiassa uutisoitiin pensas- ja metsäpaloista kuivuuden ja helleaallon takia. Päästiin Hervey Bayhyn perjantai-iltana. Suunniteltiinkin, että vietetään täällä tyttöjen kanssa neljä yötä ihan vaan rentoutuen ja hengaillen ilman sen kummempia suunnitelmia. No, lopulta tehtiin niin ihan olosuhteiden pakostakin, koska täällä ei oikeastikaan voinut tehdä yhtään mitään hostellin seinien tuijottelun lisäksi, nimittäin... alkoi rankkasateet ja tulvat! Älyttömän hienoa.

Mitä se sitten käytännössä meidän osalta tarkoitti, niin sitä, että täällä ollaan jumissa. Lauantaina ilmoitettiin, että pohjoiseen ei pääse, syynä "natural disaster", sillä tiet ovat suljettu ja bussiliikenne lakannut. Ok, ei vielä koske meitä eikä mitään hätää. Sunnuntaiaamuna hostellin infotilaisuudessa ilmoitettiin, että tiet etelään ovat myös poikki ja vielä ei tiedetä kuinka kauan, seuraavana aamuna saatte lisää tietoa. Eihän tässä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta itse olin jo varannut ja maksanut bussimatkan tiistaiaamulle takaisin etelämmäs Brisbaneen, josta mulla keskiviikkoaamuna lähtee lento Sydneyyn josta taas ensi sunnuntaina lähtee seuraava mantereidenvälinen lento. Yritin vielä olla panikoimatta.

No mitä meille tänä aamuna sitten kerrotaan: bussiliikenne on katki vähintään perjantaihin saakka. Siis mitä?!?!?! Ei mulla ole varaa odotella perjantaihin jos vaikka sattuisin pääsemään etelämmäs, kun sunnuntaiaamuna on pakko olla Sydneyn lentokentällä. Lisäksi mun pää hajoaa täällä jos joudun kököttää tässä hostellissa yhdenkin ylimääräisen yön. Turhauttavaa on myös se, että tulvat eivät täällä edes juuri näy, on vain satanut monta päivää taukoamatta, mutta kaupungin kadut ovat ok. Sadekin vihdoin lakkasi täksi päiväksi ja sää on ollut tosi kaunis. Katsottiin tosin uutissivustoilta videoita valtateiltä eikä se kyllä siltä näyttänyt, että sinne haluaisi sekaan. Ilmeisesti tulvat olivat vaatineet ensimmäisen uhrinsakin, miehen autonsa kanssa ja pari ihmistä ovat kateissa.

Mitä nyt sitten tänään tehtiin, niin tyttöjen kanssa varattiin samantien huomisillaksi lento Hervey Baysta Brisbaneen (näytti siltä, että koko hostelli päätti heti varata lennot, ja me ei haluttu jäädä rannalle ruikuttamaan kaikkien lentojen täyttyessä) niin että päästään keskiviikkona lennoillemme, minä Sydneyyn ja tytöt Airlie Beachille. Mikä siinä niin vittumaista oli, oli se, että lennot täältä on kalliita, siksi alunperinkin varasin Sydneyn lennon Brisbanesta enkä täältä. Siinä kun maksoin yli kolmen tunnin lennosta Brisbanesta Sydneyyn 82 dollaria, niin Hervey Baysta Brisbaneen 50 minuuttia kestävä lento kustantaa 290 euroa! En hirveesti innostunut tästä menoerästä, en sitten yhtään. Ja lisäksi pitää vielä kinuta bussiyhtiöltä mun 45 dollaria takasin.

Jaa ja mitäkö ollaan tässä nyt kolme päivää tehty? Luettu, pelattu korttia, kokattu, luettu, datailtu, pelattu korttia, pelattu monopolya, syöty, juotu, katsottu tv-kaistalta suomitelkkaria, odotettu milloin syödään, pelattu korttia, syöty, keksitty vaihtoehtoisia tapoja päästä täältä pois... (liftaus ja kimppakyytisivustot jouduttiin alkuinnostuksen jälkeen hylkäämään kun tajuttiin vihdoin, että ne tiet hyvin todennäköisesti ovat katki myös yksityisliikenteeltä, ei pelkästään busseilta. Kumivene tai polkupyörän vuokraus olivat pitkään vielä suunnitelmissa mukana tosin!) Hirmu jänniä päiviä on ollut! Tänään oltiin hurjia: astuttiin ekaa kertaa hostellista ulos! Käytiin kävelemässä kaupungilla, meinattiin mennä Greyhoundin toimistolle kinuamaan rahoja takaisin, mutta vastassa oli vain closed-kyltti, koska tänään on vielä Australia Dayn jälkeinen yleinen vapaapäivä. Sitten meinattiin mennä katsomaan merenrantaa ja se oli kyllä ehdottomasti rumin jonka tällä reissulla olen nähnyt. Vesi oli ruskeaa ja ranta ihan törkyä täynnä.

Ei kyllä tarvii Hervey Bayhyn tulla enää ikinä takaisin.

Iha tosissani harkitsin itseasiassa aiemmin Brisbaneen jäämistä, mutta sitten päätin kuitenkin tulla tänne, olinhan Hervey Bayhyn saakka bussipassini etukäteen jo maksanut. Miksi, oi miksi en vaan jäänyt? No, turha sitä enää on jossitella.

26. päivä tosiaan olisi ollut Australia Daykin, jota alunperin innolla odotin ja meinattiin sillon keksiä jotain kivaa ja vähän juhlia sen kunniaksi. Ei hirveesti ollut juhlafiilistä niin se sitten jäi.

Ainoa positiivinen puoli tässä on se, että Fraser Island on myös suljettu sään takia. Se on siis pääsyy miksi kaikki Hervey Bayhyn tulevat. Kyseessä on maailman suurin hiekkasaari ja kuvissa se on todella kaunis, täynnä valkoista hiekkaa ja kauniita järviä. Sinne on kuitenkin pakko ottaa järjestetty retki, joilla ajellaan maastureilla rannoilla ja leiriydytään yöksi. Kahden päivän retket lähtivät alkaen 320 dollaria, johon meillä ei tosiaankaan olisi ollut varaa ja se vähän harmitti. Nyt kuitenkin kun saari olisi ollut jokatapauksessa suljettuna, ei enää harmita oma köyhyys, kun ei sinne oltaisi kuitenkaan päästy. Onnellinen olen myös, että Anni ja Annika on mun matkaseurana tällä hetkellä. Pulassa on kivempaa kolmisin.

Ei ole kyllä näin korkealla käynyt v-käyrät vielä kertaakaan tämän reissun aikana. Luojan kiitos pääsen Australiasta pois ensi sunnuntaina, nyt olen jo ihan kypsä lähtemään.

Tältä sivustolta voi katsoa tiekuntoja, ja nimenomaan väli Hervey Bay-Brisbane on täynnä onnettomuusriskejä ja suljettuja teitä. http://www.racq.com.au/travel/drive_travel/road_conditions#directions:route/Hervey_Bay%2C_Queensland/Brisbane%2C_Queensland

Lisäksi eilen annettiin Brisbaneen myös tornadovaroitus.Täältä näkyy muuten vähän videota miltä Queenslandin osavaltion tulvat näyttää: http://www.abc.net.au/news/2013-01-27/live-wild-weather-queensland-calls-in-army/4486270

Jaahas, Greyhoundin toimisto suljettu

Greyhoundin busseilla olen Sydneystä tänne saakka kulkenut, takaisin päin ei enää ole asiaa sen seurassa

Fraser Island suljettu ja kukaan ei tiedä kuinka kauan

Tällä kovasti suunniteltiin jo meidän pakomatkaa täältä kunnes todettiin että kolmisin tuskin rinkkoinemme tuohon mahduttaisiin

Täällä Fraser Islandin lisäksi toinen turistijuttu on valaidenkatseluretket, mutta tähän aikaan vuodesta ei valaita ole lähipiirissä muuta kuin rumien patsaiden muodossa

Ruma ranta jonka todellista rumuutta kuva vähän sievistelee

Annille käy kohta kalpaten!

Ja tässä näette voittajan!
Tässä nyt fiilikset Hervey Baysta, huomenna onneksi päästään pois täältä. Yritän pistää pian postausta tulemaan kuvien muodossa myös välipysäkistämme Noosassa, jossa surffailtiin. Tulossa myös lisää kuvia Movie Worldista ja Wet'n'Wildista kun sain kuvat viimein Annikan kameralta.

Tunnisteet: ,

torstai 24. tammikuuta 2013

Huvittelut huviteltu Gold Coastilla

Gold Coastilla vierähti siis kuusi yötä.Taisin aiemmin juksata että viisi, mutta tosiasiassahan me viihdyttiin meidän ilmaismajoituksessa niin hyvin, että jämähdettiin sinne. Ostettiin Vip-passit (99 dollaria), jotka sisälsivät rajoittamattoman sisäänpääsyn kolmeen eri teemapuistoon: Wet'n'Wild-vesipuistoon, Movie Worldiin ja Sea Worldiin ja niitä kolutessa menikin täydet kolme päivää (torstai, lauantai, maanantai.) Perjantaina käytiin Lamingtonin kansallispuistossa kävelemässä sademetsässä ja viettämässä barbecueta. Paluumatkalla pysähdyttiin Tambourin-vuoren päällä vielä juomassa teet ja syömässä kakkua. Sunnuntaina haluttiin vain ottaa rennosti ja olla tekemättä mitään, mutta lopulta Eric sai meidät kuitenkin houkuteltua pikku bushwalkille keskelle pöpelikköä jahtaamaan edes silmäystä kengurusta ja lopulta odotus palkittiinkin: nähtiin valtava kenguru, joka jäi hetkeksi puiden välistä tuijottelemaan meitä ennen kuin pomppi pois. Kenguru luonnossa, done! Tiistaina jatkettiinkin sitten matkaa kohti Brisbanea.

Eric on siis vähän vanhempi herra, alunperin kotoisin Suomesta, mutta 70-luvulta saakka käynyt Ausseissa ja lopulta pysyvästi tänne muuttanut. Hän oli viime kesänä käymässä Suomessa pitkästä aikaa ja sattui tulemaan kahville juuri kun itse olin kassavuorossa. Joten, mitä tästä opimme: avaa aina suusi ja tartu tilaisuuksiin. Eric näytti meille paikkoja ja kuskasi silloinkin kun oltaisiin ihan hyvin voitu kävelläkin perille ja oli uskomattoman vieraanvarainen. Siitä oltiin hirmu kiitollisia. Lisäksi saatiin kokattua kunnolla, kun oli tehosekoitin ja uuni ja kaikki (ei muuten löydy hostelleista), joten väännettiin ihan tohkeissamme lihapullia ja perunamuussia ja taidettiinpa porkkanakakkukin tekaista, joka tosin... No, ihan hyvää oli, ei siitä sen enempää :D

Wet'n'Wildistä kaikki kuvat on vielä Annikan kameralta, joten sieltä nyt ei kuvamateriaalia vielä löydy. Kiva puisto, mutta yllätys oli, että se oli lähinnä täynnä vesilaitteita, liukumäkiä ja kaikkea sellaista ja varsinaisia tavallisia altaita oli vain yksi. Jonot kaikkialle olivat järkyttävän pitkät, muuten puisto oli ihan jees. Movie Worldille antaisin pisteet juuri sen takia, että siellä pääsi aika lyhyin jonotuksin laitteisiin. Siitä onkin ikuisuus kun olen missään huvipuistossa ollut, joten oli ihan hauskaa pitkästä aikaa. Ja eipähän tarvitse varmaan ensi kesänäkään Linnanmäelle raahautua, sen verran tuli vuoristoradoissa kieputtua.

Kansallispuiston luona pystyi ruokkimaan papukaijoja, jotka oli hirmu kesyjä




Sain paljon kavereita

Lamington National Park

Puu, jonka sisään pääsi kurkkaamaan ja se olikin sisältä ihan ontto

Sademetsässä oli lukuisia eri patikointireittejä, jotka vaihtelivat aina kilometrin kierroksesta monenkymmenen kilometrin vaelluksiin. Me käytiin vaan lyhyt treetop walk, jossa oli siltoja sademetsän yläpuolella ja pääsi tikapuita pitkin kiipeämään yhden puun latvaan.
Matka kansallispuitoon oli aika jänskä, koska tie mutkitteli pitkin vuoria. Välissä pysähdyttiin ihailemaan maisemia.



Tästä stunttishowsta otetut kuvat jäivät lähes ainokaisiksi Movie Worldista lauantailta ja loput on vielä Annin ja Annikan kameroilla. Se oli kuitenkiin huvipuisto kaikkine laitteineen, elokuvateemalla höystettynä. Lisäksi oli tarjolla erilaisia esityksiä, joista itse tsekattiin vain tämä stunttishow, jossa autot lenteli ilmassa, ajeli kahdella pyörällä ja kumi paloi Taisipa yksi räjähdyskin olla ja kuumuus tuntui yleisöön saakka. Tässä ois taskuparkki melkein niin kuin mä sen tekisin.
Tämmönen kaveri pomppi vastaan pusikossa sunnuntaina


Sea World oli vuorossa maanantaina. Me nähtiin delfiinishow, merileijonaesitys, joku Paavo Pesusieni-karnevaali johon taidettiin olla lievästi sanottuna yli-ikäisiä ja vesistunttishow. Muuten ihailtiin vain eläimiä, joista yksi lemppari oli rauskut, joita sai silitellä ja oudointa oli, että ne tuntuivat tykkäävän siitä! Tässä delfiinisurffausta.
 




Paavo Pesusieni-karnevaalia

Omituisen näköinen pelikaani





Ihan viihdyttäviä päiviä, tosin yhteen puistoon olisi maksanut sisäänpääsy 82 dollaria, joten ehkä sitä hintaa en olisi yhdestäkään puistosta maksanut, mutta Vip-passilla kaikki kolme olivat ihan kohtuullisen hintaisia. Nyt on takana Brisbanessa kaksi yötä ja huomenna jatketaan tyttöjen kanssa Noosaan päiväksi ja illalla jatketaan samantien eteenpäin Hervey Bayhyn. Noosassa pysähdys on vain surffia varten, koska se on pohjoisin etappi itärannikolla, jossa on vielä kelvollisia aaltoja surffaamiseen ja totesin, että nyt ois aika tosi kivaa jo päästä takaisin laudalle!

Brisbanesta tykkään hirmuisesti, se on ehkä mun lempparikaupunki tähän saakka, mikä melko lailla yllätti itsenikin. Merta ei ole edes lähellä ja kaupunki tuntuu aika eurooppalaiselta, ellen väittäisi jopa että hieman suomalaiseltakin. Vaikka kaupungissa on yli miljoona asukasta, se ei tunnu niin valtaisalta, koska keskusta on pieni ja ihmiset asuvat sen ympäristössä. Täällä ei edes ole oikeastaan mitään erityistä tekemistä ja olenkin kuullut, että Brisbane on kiva paikka asua, mutta ei niinkään matkustaa, mutta mua se ei ole kyllä haitannut yhtään. Jostain syystä mua ei oikein innosta tyypilliset rantakohteet, jotka vilisevät biitsibeibejä ja proteiinipirtelösurffareita. Ilmapiiri on niissä kaupungeissa jotenkin hirmu pinnallinen ja elämä pelkkää pintaliitoa. Brisbane oli heti lämpimämmän oloinen eikä niin kamalan kiireinen koko ajan.

Majoitun siis täällä ecuadorilaiskaverini Nelsonin kämpässä, jossa asuu myös ukrainalais-ecuadorilainen pariskunta, ecuadorilaistyttö ja aussipoika. Ekana iltana katsottiin tennistä viinilasillisten ääressä (Melbourne Cupin aikaan koko kaupunki tuntuu pysähtyvän telkkarin ääreen) ja valvottiin myöhään jutellen niitä näitä. Seuraavana aamuna eli keskiviikkona kaikki muut lähtivät Gold Coastille, joten nyt täällä ollaan vain minä ja Nelson ja kämppä on valtava. Kelpaahan tuo. Niin ja se outo aussi, mutta se ei vaikuta järin sosiaaliselta tapaukselta, sen olemassaoloa ei oikeastaan edes huomaa. Eilen vietettiin päivä Annin ja Annikan kanssa kaupungilla vähän vain shoppaillen (Nelson oli töissä) ja ostin uuden Lonely Planetinkin jo ensi kohdetta varten, iiks! 50 dollaria mokomasta kirjasta... Illalla oli suunnitelmissa mennä ulos Nelsonin ja hänen ecuadorilaiskaveri Andreaksen kanssa, mutta mentiin lähibaarin ovelle, todettiin että jono on niin valtava, että ei jakseta änkeytyä sisään täpötäyteen baariin. Käytiin sitten kaupan kautta, napattiin viinipullot messiin ja mentiinkin Andreakselle. Meillä oli ihan superhauskaa ja taisin hankkia suomalaisille hullun leiman. Poikien mielestä oli ihan käsittämätöntä, että saunassa voi olla jopa 100 astetta lämmintä ja ihmettelivät eikö siihen kuole. He kun vertasivat sitä mielessään sata-asteiseen veteen. No kun ei siihen vaan kuole... Lopulta ne uskoivat etten juksaa vasta kun googletin asian englanniksi. Toinen uskomaton asia on myös miten -30 asteessa voi selviytyä hengissä. Suomi ei kuulemma sijaitse samalla planeetalla. Voi voi voi... Aamuyöstä satuin sitten saamaan ensimmäisen tanssituntinikin ja nyt on salsan, reggaetonin ja merenquen perusaskeleet hanskassa (tai sitten ei). Mä en vaan käsitä, miksi oi miksi kaikki lattarit osaa tanssia? Epäreilua. Lopulta kävi niin, että taidettiin valvoa koko yö. Tänään onkin huilittu ja katsottu tuotantokaudellinen Big Bang Theorya, espanjan tekstityksillä. Tästä tää mun kielikurssi lähtee, kuulemma.

Niin ja mitäs muuta tänään. Ai niin, hups, taisin luvata lähteä mukaan klubille tanssimaan salsaa, mikä on täällä asuvien lattareiden joka torstain juttu. Mitähän tästäkään tulee. Ja huomisaamuna seitsemältä skarppina bussiin ja iltapäivällä surffaamaan! Sitten voikin taas koomailla muutaman päivän. Ai niin, mutta, Australia Day on ensi lauantaina ja veikkaan, että silloin ei varmaan juurikaan koomailla.

Tunnisteet:

tiistai 22. tammikuuta 2013

Puoliväli!

Tänään on tärkeä päivä: 3,5 kuukautta reissua takana ja 3,5 edessä. Ei nyt ehkä onneksi vielä ole aika alkaa laskea päiviä kotiinpaluuseen, mutta sinne suuntaan kuitenkin lähdetään.

Nyt ollaan oltu Annikan ja Annin kanssa Gold Coastilla viisi yötä suomalaistaustaisen vanhemman herran Ericin vieraana ja tänään jatketaan matkaa Brisbaneen, jossa itse majailen Laosista tutun ecuadorilaisen Nelsonin sohvalla. Tai siis Nelsonin ja sen neljän kämppiksen... Tästä tulee mielenkiintoista.

Oman koneen kuvien siirron kanssa on ollut ongelmia, kun piuha irtisanoi sopimuksensa, siksi kunnon postaus Gold Coastilta tulee nyt vähän myöhemmin. Hengissä kuitenkin ollaan!

En tiedä alkoiko tässä jo joku kotiinpaluukriisi vai mitä, mutta menin ja otin kesätyön vastaan Irlannista, kenttäratsastustallilta nuorten hevosten parissa. Käyn tekemässä pääsykokeet Suomessa ja sitten reissu tietyllä tapaa jatkuu, vielä muutaman kuukauden ajan. Can't wait! 

Tunnisteet: ,

tiistai 15. tammikuuta 2013

Hippejä Nimbinissä ja rentoa elämää Byron Bayssa

Muutama päivä on nyt takana Byron Bayssa. Ensimmäisenä päivänä käveltiin vain eräs kävelyreitti rantaa pitkin, joka johti Australian itäisimpään pisteeseen Cape Byroniin sekä siellä suunnalla olevalle majakalle. Käveltiin, käveltiin ja käveltiin ja päivä oli ihan paahtavan kuuma ja sainkin kauniit junttirusketusraidat hartioihin.

Anni vastaan meri

Bluebottle jellyfish oli rantautunut hiekkaan. Ei koskettu.



Joko uskotte että itärannikolla ollaan?


Cape Byron Lighthouse

Tallow Beach


Seuraavaksi päiväksi varattiin hostellin kautta Grasshoppersin päiväreissu 70 kilometriä itään Byron Baysta sijaitsevaan Nimbiniin. Tämä hippikylänä tunnettu paikka tuli tunnetuksi vuonna 1973 pidettyjen Aquarius-festareiden jälkeen, jolloin opiskelijat, hipit ja muut vaihtoehtokulttuurin kannattajat vyöryivät kylään. Paikkaan perustettiin kommuuneja, joihin kaupunkielämään kyllästyneet taiteilijasielut pakenivat elämään vaihtoehtoisempaa elämää. Erityisen tunnetuksi kylä on tullut kannabiksen kasvatuksestaan ja joka vuosi toukokuun alussa siellä vietetäänkin MardiGrass-festivaali moisen kasvin kunniaksi. Ja ei, pilven polttelu ei ole laillista missään Australiassa, ei edes Nimbinissä, mutta silti kaikki tietävät että sitähän siellä tehdään ja marihuanaa kaupiteltiin täysin julkisesti kaduilla.

Kylä ei oikein herättänyt mitään ajatuksia. Ehkä odotin jotain alkeellisempaa, suloisempaa, boheemimpaa ja vieläkin pienempää. Vaikutti siltä, että suurin osa alkuperäisestä paikallisesta väestöstä on muuttanut alueelta pois turismin tieltä ja kylä ei ollut enää kovin aidon tuntuinen. Itseäni lähes ärsytti pilven polton hienouden alleviivaaminen kaikkialla, aivan kuin mistään muusta ei vaihtoehtoisemmissa elämäntavoissa olisi kyse. Loppujen lopuksi paikka oli ehkä ripauksen surullinen.Ihan tyytyväinen kuitenkin olen, että tuli nähtyä.

Nimbinissä oli mahdollista myös vuokrata flip-flopit jos ei läpsyihin muuten varaa olisi ollut. Flip-flop pari 6 dollaria, yksi kenkä 3 dollaria.

Annin kanssa oltiin ihan elementissämme ötököinä

Meidän Nimbin-bussi

Nimbin-museo, jonne sisäänpääsymaksun sijaan sai antaa pikkulahjoituksia omantunnon mukaan. Omituinen museo, hyvin omituinen.

 
Nimbiniä ei liene turhaan olla kutsuttu nimellä 'the drug capital of Australia." Kuulin myös vertauksia Amsterdamiin.

Museon yhden huoneen katto oli aavistuksen psykedeelinen



 
Nimbinin katua. Takana liike nimeltä "Happy High Herbs."
Retkeen kuului lounas, jonka valmistumista mä innolla jo odottelen tässä

Lopuksi käytiin tiirailemassa jonkinlaista vesiputousta, joka on siis tuo vesinoro oikeassa laidassa. Rotko oli kuitenkin aika vaikuttavan näköinen kallioineen
Tänään sitten vieteltiin vaan löllöilypäivää hostellilla. Pari päivää sitten käytiin illalla joogassa, joka on päivittäin täällä meidän hostellilla, Arts Factory Lodgessa. Sekin toimii lahjoitusperiaatteella, eli itse voi kuppiin laittaa haluamansa summan.Tänä aamuna meinattiin mennä myös, mutta tuntia olikin aikaistettu tunnilla eikä me muutoksesta tiedetty ja oltiin myöhässä muutaman muun kanssa. Me sitten Annin kanssa lähdettiinkin lenkille sen sijaan, jonka jälkeen pulahdettiin altaaseen. Loppupäivä ollaan lueskeltu, rentouduttu, datailtu ja muuta mukavaa. Meidän hostelli on ihan mukava, hieman hippihenkinen ja täällä on valtavasti ihmisiä. Täällä on myös iso teltta-alue, jossa näyttää ihan asuvan joitain ihmisiä, ainakin asumusten sisällöstä päätellen. Dormien lisäksi voi majoittua tiipiissä. Meidän kuuden hengen dormiin lopulta majoittuikin viisi suomalaista ja yksi australialais-indonesialainen. Muutenkin suomalaisiin täällä ollaan törmätty aika useasti jo. Tänä aamuna dormi tyhjenikin muuten ja nyt minun, Annikan ja Annin seurana on enää yksi saksalaistyttö. Nyt lähdetään kokkaamaan illallista (syöminen ulkona on täällä ihan liian kallista!) ja huomenaamuna jatketaan matkaa Gold Coastin Surfer's Paradisea kohti.


Arts Factory Lodge

Vaihtoehtoisia majoitustapoja, tiipii ja hassu iso teltta

Hauska bussi pihalla, jonka varsinaista ideaa tai olemassaolon tarkoitusta en ole vieläkään ratkaissut

Tämän parempaa kuvaa nyt ei ole teltta-alueesta, mutta kai tästäkin jonkin käsityksen saa. Tässä ollaan matkalla joogailemaan.
Iloisena tänään karkinhakumatkalla, jolle makeanhimoisina päivällä lähdettiin
Seuraavia kuulumisia siis surffariparatiisista, heippa!

Tunnisteet: